sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

11 kysymystä ja vastausta

Kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista. Vähän aikaan ei ole luvassa valmiita töitä, kun menin aloittamaan Virvan neulomista ja siinä menee varmaan vähän aikaa. Kolmosen puikoilla, kun ei kovin nopeaa puseroa neulota. Onneksi sain Virpiltä Vaakun kotoisia käsitöitä -blogista haasteen, niin ei blogi hiljene kokonaan. Virpi haastoi minut vastaamaan seuraaviin kysymyksiin.

1. Mikä on kunnian himoisin käsityöhaaveesi?
Mikähän näistä minun monista haaveista on kunnianhimoisin. Sängynpeitteen virkkaaminen on jo vuosia ollut haaveenani, mutta se on pian jo sellainen haave, jonka olen toteuttanut. Toisaalta kunnianhimoinen käsityöhaave kuullostaa sellaiselta joka ei ole aivan pian toteutumassa. Ehkä kunnianhimoisin haave on siksi joskus tehdä joku neule ihan langan kehräämisestä alkaen itse. Ehkä se olisi myös itse suunniteltu. Ensin pitäisi vain oppia kehräämään.

2. Mikä on kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Kesällä 2010 neulomani Papyrus-liina. Reilu kuukausi meni kun neuloin 2.5 puikoilla halkaisijaltaan noin 160 senttisen liinan. Kova urakka sen neulominen oli, mutta kyllä se ehdottomasti oli sen arvoista. Niin upea siitä tuli.
Liina pingotuksessa.
3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ei yleensä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun edellinen työ kääntyy loppusuoralle päätän mitä teen seuraavaksi. Alkuviikosta sattui poikkeus tähän. Viime vuoden loppupuolella ostin Dropsin Alpacaa tarkoituksena neuloa niistä Virva. Aikaa kuitenkin kului ja mielenkiintoisia malleja oli tullut vastaan, jotka houkuttelivat Virvaa enemmän. Maanantaina sitten, kun piti aloittaa, en osannutkaan päättää mitä Alpacoistani tekisin. Neuloskelin sitten mallitilkkuja ja pohdin, millä mallilla pääsisin mieluisimpaan lopputulokseen. Vasta tiistaina päätin kuitenkin neuloa alkuperäisen suunnitelman mukaan Virvan. Tämmöinen jahkaaminen on kyllä minulle hyvin harvinaista. Yleensä minulla on täysin selvät sävelet mitä neulon milloinkin.

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?
Neulominen on minulle kaikkein mieluisinta. Virkkaamisesta en jostain syystä nauti niin paljon kuin neulomisesta vaikka kyllä sekin menettelee. Ompeleminen ja kirjominen olisi myös ihan mielenkiintoista, mutta tuntuu, että niihin ei tahdo aika riittää. Neulominen on siitä kätevää, että neuloa voi tv:tä katsellessa, linja-autossa tai muuten vain kun on hetki aikaa.
Tässä todistetta siitä, että teen minä välillä ristipistojakin. Tämä on kyllä jo ollut useamman vuoden kesken, mutta vähitellen alkaa jo valmistuminen häämöttämään.
5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Ei todellakaan. Päinvastoin matematiikan opiskelu on aika teoreettista. Siksi käsitöiden harrastaminen on mukavaa vastapainoa sille.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvan puhdas säntillisyys?
Minä olen luonteeltani melko järjestelmällinen. Siksi jokaiselle työvälineelle on olemassa oma paikkansa. Mutta viime aikoina kaikki työvälineet eivät olekaan enää mahtuneetkaan sinne minne ne kuuluvat. Siksi viime aikoina kaappini käsityöhyllyllä ja laatikossa on vallalla pienoinen kaaos, kun tungen sinne yhä vain uutta tavaraa ja paiskaan äkkiä oven kiinni. Pitäisi varmaan alkaa käymään tavaroita läpi ja hankkiutua eroon ylimääräisistä.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan tehnyt siitä mitään? Kuinka kauan olet sitä säilönyt?
No lankaa on aika paljon varastossa, mutta niistä suurin osa on yksittäsiä keriä, joita on jäänyt jostain neuleesta yli. Ja ristipisto tarvike pakkauksia on myös muutama kaapissa odottamassa. Ne ovat siellä olleet jo kyllä yli viisi vuotta, kun tavoitteena on tehdä ne valmiiksi ennen kuin ostan uusia. Helmiä löytyy myös jonkin verran varastosta siltä varalta, että joskus innostuisi tekemään niistä jotain.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen, rauhoittuen? Miten?
Vähän kaikenlaisissa mielentiloissa riippuen päivästä ja työn vaiheesta. Uutta työtä aloittaessa neulomisesta yleensä nauttii, mutta loppua kohti varsinkin suuremmissa neuloissa alkaa kyllästyttää ja vauhti kiihtyy, että pääsisi jo tekemään seuraavaa mielessä siintävää työtä.

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt mielestäsi jonkun aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?
Enpä taida olla. Uusia ideoita ja tekniikoita tulee koko ajan vastaan niin paljon ettei omia ideoita ehdi kehitellä.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Usein minulla oli todistuksessa 10 käsitöistä. Jos pitäisi antaa pelkästään neulomistaidoilleni niin antaisin varmaan kympin ihan jo sen takia, että neulomisessa ei ole pitkään aikaan tullut vastaan mitään kovin hankalaa. Mutta koska kyse on käsityötaidoistani yleisesti annan itselleni arvosanaksi 9, siksi että käsitöiden tekeminen on minulla aika yksipuolisesti keskittynyt neulomiseen.

11. Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?
Minulla ei ole paljoa muiden tekemiä käsitöitä varmaan senkin takia, että mieluummin teen itse kuin annan muiden tehdä minulle jotain. Onhan tuossa äitini (kangaspuilla) kutoma peitto. Se on varmaan se kaikkein rakkain, kun aina esillä ja käytössäkin aina silloin tällöin.
Äidin minulle kutoma peitto.
Olipa kivoja kysymyksiä. Tällaisiin käsitöihin liittyviin kysymyksiin on kiva pohtia vastausta. Nyt minun pitäisi keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa 5 bloggaajaa vastaamaan niihin. En kuitenkaan jaksa nyt keksiä uusia kysymyksiä, joten en tällä kertaa haasta ketään.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Perinteistä

Maaliskuuta ei ole kulunut kuin vähän reilu viikko ja nyt jo maaliskuun sukat ovat valmiit. Ravelryn Kahelien KALien sukkahaasteessa maaliskuun toinen haaste oli neuloa perinnesukat. Tämä oli minun mielestä tähän mennessä vaikein haaste lähinnä sen takia, että mallin valinta oli niin hankalaa. Helmikuun alkupuolella jo päätin, että valitsen Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudin mallia -kirjasta jonkin kirjoneulemallin ja sovellan sitä sukkiin. Muuten hyvä, mutta se kirja on täynnä kauniita malleja ja sopivan kuvion valitsin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun loin silmukoita ensimmäiseen sukkaan. Tällaiset niistä sitten tuli.
Tekoaika: 1-8.3.2013
Ohje: Omasta päästä, kirjoneule kuvio Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudin malli -kirjasta malli N:o 75
Lanka: Novita Tico tico l.valkoinen 68 g ja violettiraidallinen 17 g
Puikot: 2
Koko: 39
Fiilis: Kuvio sopii kauniisti sukkiin ja väritkin sain menemään samalla lailla molempiin sukkiin. Tykkään!

Sukat edistyivät hyvin varren neulomisen ajan, mutta sitten piti päättää millaisen kantapään teen. Ensin ajattelin tehdä tiimalasikantapään ja jatkaa kirjoneuleen neulomista koko ajan lukuun ottamatta kantapäätä ja kärkeä. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin neulomaan hyväksi havaitun ranskalaisen kantapään ja neulomaan juuri ennen kärkikavennuksia yhden kuvioraidan. Se tuntui sopivan sukkaan hyvin.
Juuri ennen toisen sukan kärkikavennuksia valkoinen lanka loppui. Äidiltä onneksi löytyi kokonainen kerä tuota valkoista Tico ticoa ja sain siitä neulottua sukan loppuun. Mutta äidin lanka ei ollut aivan niin valkoista kuin minun lankani. Varsinkin luonnonvalossa eron huomaa selvästi. Mutta kai sen on kelvattava. Tuskin sitä huomaa kukaan muu kuin minä.
Toisen sukan erivärisestä kärjestä huolimatta pidän siitä millaisen lopputuloksen sain aikaan. Kuvio sopii hienosti sukkiin ja väritkin sain kulkemaan samalla lailla molempiin sukkiin. Alkaa myös pikkuhiljaa tuntua siltä, että kirjoneuleen neulominenkin alkaa sujua jo ihan mukavasti. Ja kivan näköisiä neuleita sillä ainankin saa aikaan. 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Alma pipo

Minä en tykkää neuloa pipoja. Niistä ei koskaan tule oikean kokoisia tai sitten ne näyttää ihan tyhmiltä. Sen huomaa myös minun neulevarastoista. Sukkia, lapasia, huiveja ja neulepuseroita/takkeja on yli oman tarpeen, mutta pipoista on aina pulaa. Tänä talvena ainoa käytössä oleva pipo on toissa syksynä neulottu Crystal-pipo. Se kuitenkin tuntuu usein hiukan liian paksulta. Siksi piti jälleen kerran kokeilla pipon neulomista.

Tekoaika: 19-26.2.2013
Ohje: Kristel Nybergin Alma Pipo on pääasia -kirjasta
Kenelle: omaan päähän
Lanka: Dropsin Alpaca lila 67 g
Puikot: 2.5 resoriin ja 3 muuten
Fiilis: Ihana! Juuri sellainen pipo millaista olen halunnutkin.

Pipon neulominen oli aika hidasta sillä joka kerroksella oli palmikon kiertoja, jotka kyllä oli helppo tehdä ilman apupuikkoa. Joka tapauksessa se teki pipon neulomisen mielenkiintoiseksi. Koko ajan piti olla tarkkana etteivät silmukat kierry väärään suuntaan. Kaikki oikeat silmukat pipossa neulottiin kiertäen ja niin saa kyllä aikaan mukavan siistiä jälkeä. 


Kaiken kaikkiaan pidin tämän pipon neulomisesta ja ohje oli oikein selkeä. Ja mikä tärkeintä piposta tuli täsmälleen oikean kokoinen ja se näyttää ihan hyvältä päässäni. Tätä pipoa tulee varmasti käytettyä paljon.