sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pakkovirkkausta

Siskoni sai synttärilahjaksi 3DS XL pelikonsolin. Melkein heti sain tilauksen jonkinlaisesta pussukasta, jossa laitetta voisi säilyttää turvassa. Niihin aikoihin olin myös katsellut Molla Millsin ensimmäistä Virkkuri kirjaa, jossa oli tämä kiva Triforce-kuvio. Koska Triforce liittyy erääseen siskon lempipelisarjaan, niin oli selvää millainen pussukasta tulisi.


Siskoni ja äitini kävivät ostamassa pussukkaan langat. Tilasin jotain paksua lankaa, sillä pussukan virkkaaminen ei pahemmin innostanut ja halusin saada sen äkkiä tehtyä. Kauppareissulta minulle tuotiin Hjertegarnin Blend Bamboota, joka kyllä on hyvää lankaa, mutta melko ohutta.Sitkeästi kuitenkin aloin virkata pussukkaa.


Ensimmäisen yrityksen ulkonäöstä en tykännyt ja siksi purin ja muutin hiukan mallivirkkausta. Lisäksi oikean koon arvioiminen osoittautui hyvin hankalaksi, sillä sisko pelkäsi minun pudottavan laitteen ja ei siksi kovin usein antanut sitä minulle mittaamista ja sovittamista varten. Toisesta yrityksestä tulikin liian pieni. Eli taas piti purkaa ja virkata pohjaan muutama kerros lisää.Kolmannella kerralla sain virkattua pussukan valmiiksi. Edelleen se oli liian tiukka, mutta en jaksanut virkata enää yhtään lisää.


Pussukan tekoon tuli pieni tauko, kun siihen piti hankkia vetoketju ja vuorikangas. Ja sitten piti taas hiukan kerätä inspiraatiota jatkaa pussukan tekoa, Vetoketjun sain lopulta kiinnitettyä ilman suurempia ongelmia, mutta ensimmäinen yritys vuorittamisen kanssa oli katastrofi, jonka jälkeen pussukka ei enää mennyt kiinni, kun laite oli sen sisällä. Samalla kävi ilmi, että siskon toivoma kaulahihna oli liian lyhyt. Siinä vaiheessa suutuin ja pussukka jäi melkein pariksi kuukaudeksi tauolle. Eilen Putouksen aikaan innostuin kiinnittämään vuorta uudelleen tällä kertaa käsin. Nyt laite mahtuu sisälle, vaikka edelleen se on aika tiukka. Uutta en kuitenkaan jaksa tehdä. Tämä saa luvan kelvata.


Triforce-pussukka
Tekoaika: 26.7.-26.10.2014
Ohje: omasta päästä
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo musta (1990) 44 g ja kulta (3314) 11 g
Koukku: 3
Koko: 8 cm x 14 cm x 3 cm
Fiilis: Oli aika pakkopullaa tämän virkkaaminen. Ulkonäöltään tästä tuli ihan kiva.  
Linkki Ravelryn projektiin: Triforce

lauantai 4. lokakuuta 2014

Uusi sukkakirja

Syksy, sukkasato ja uusi sukkakirja innostivat neulomaan taas sukkia. Kun sukkakirjan alaotsikkona on "Vaativia malleja taitavalle neulojalle", en minä voi sitä vastustaa. Kirjasta löytyikin monta mielenkiintoista ohjetta sekä varresta että varpaista aloittettaviin sukkiin. Lisäksi mukana oli hyvä tekniikka osio erilaisista silmukoiden luomis- ja päättelytavoista sukkiin. Ensimmäiseksi puikoille päätyi sukat, joissa oli hieman erikoinen rakenne.


Vikkelisukat:
Tekoaika: 14.9.- 28.9.2014
Ohje: Vikkelisukat by Meg Swansen kirjasta Villasukkakirja (kirjoittaja Ann Budd)
Lanka: Novita Nalle kirkas liila (757) 130 g
Puikot: 2.75
Koko: n. 39
Muokkaukset: Jatkoin varren mallineuletta varpaisiin asti
Fiilis: mielenkiintoinen rakenne, mutta tykkään enemmän neuloa perinteisiä sukkia. 
Linkki Ravelryn projektiin: Twisted Stitch Stockings 


Sukat aloitettiin kuten tavalliset varresta aloitettavat sukat, paitsi että silmukoiden luomiseen käytin minulle uutta tapaa. Vanha norjalainen tapa  esiteltiin tuossa kirjassa ja se vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta sukan silmukoiden luomiseen. Luontireunasta tulee joustavampi kuin tavallisella ristikkäin luonnilla. Tästä tuli kyllä uusi suosikkini. Tässä vielä linkki youtuben videoon, missä tuota tapaa esitellään.


Sukkien varsi neulottiin tavallisesti, mutta sitten ei tehtykään kantapäätä, vaan aloitettiin neulomaan jalkapöytää eli jalan päälle tulevaa osaa tasona. Se neulottiin ihan varpaiden kärkikavennuksiin asti. Ohjeen mukaan tuohon jalkapöydän päälle ei olisi tullut tuota kivaa mallineuletta luultavasti siksi, että palmikoiden kiertoja olisi pitänyt tehdä myös nurjalla kerroksella. Minusta sukka kuitenkin näytti paremmalta jos mallineule jatkuu ihan varpaisiin asti, eikä palmikon kierrot nurjalla kerroksella olleet ylivoimaisen vaikeita.


Jalkapöydän neulmisen jälkeen palattiin neulomaan kantapää ja lopuksi poimittiin silmukat kappaleen reunoista ja neulottiin jalkapohja pyörönä. Lopuksi silmukoitiin sauma.
 

Tapa oli mielenkiintoinen, mutta en tykännyt sen neulomisesta yhtä paljon kuin perinteisten sukkien tekemisestä. Sukista tuli kuitenkin pienen säädön jälkeen ihan kivan näköiset ja jalkaankin ne istuvat ihan yhtä hyvin kuin muutkin neulomani sukat. En kuitenkaan usko neulovani tällä tekniikalla sukkia toista kertaa.


Ensimmäinen sukkapari tästä Villasukka kirjasta tuli neulottua kirjastosta lainassa olevasta kappaleesta. Tuli kuitenkin tuossa sukan neulomisen lomassa ostettua tämä kirja omaksi. Eli lisää sukkia tästä kirjasta on tarkoitus neuloa. Monta mielenkiintoista mallia on vielä kokeilematta.